Raamatun Uudessa testamentissa samarialaisista puhutaan säännöllisesti. Esimerkiksi vertaus laupiaasta samarialaisesta Luukasta. Jeesuksen tarina samarialaisen naisen kanssa Johanneksen vesilähteellä on hyvin tunnettu.
Jeesuksen aikaiset samarialaiset ja juutalaiset eivät tulleet hyvin toimeen. Samarialaisten historia juontaa juurensa Israelin pohjoisimperiumin uudelleenasuttamiseen maanpaossa.
Evankelista Luukas erityisesti mainitsee samarialaiset usein sekä evankeliumissaan että Apostolien teoissa. Jeesus puhuu myönteisesti samarialaisista.
Samarialaiset
Raamatussa ja erityisesti Uudessa testamentissa eri ihmisryhmät kohtaavat esimerkiksi fariseuksia ja saddukeuksia, mutta myös samarialaisia. Keitä nuo samarialaiset ovat? Tähän kysymykseen on mahdollista saada erilaisia vastauksia. Kolme yleisintä; samarialaisia tietyn alueen asukkaina, etnisenä ryhmänä ja uskonnollisena ryhmänä (Meier, 2000).
Samarialaiset tietyn alueen asukkaina
Samarialaiset voidaan määritellä maantieteellisesti. Samarialaiset ovat silloin ihmisiä, jotka asuvat tietyllä alueella, nimittäin Samariassa. Jeesuksen aikana se oli alue Juudean pohjoispuolella ja Galilean eteläpuolella. Se sijaitsi Jordan -joen länsipuolella.
Alueen pääkaupunki oli aiemmin Samaria. Kuningas Herodes Suuri rakensi tämän kaupungin uudelleen ensimmäisellä vuosisadalla eKr. Vuonna 30 jKr. Kaupunki sai nimen Sebaste Rooman keisarin Augustuksen kunnioittamiseksi. Nimi Sebaste on latinalaisen elokuun kreikkalainen muoto.
Samarialaiset etnisenä ryhmänä
Samarialaiset voidaan nähdä myös etnisenä ihmisryhmänä. Sitten samarialaiset laskeutuvat Israelin pohjoisen valtakunnan asukkaista. Vuonna 722 eaa. Assyrialaiset karkotivat osan maan väestöstä maanpaossa. Assyrialaiset lähettivät muita uudisasukkaita Samarian ympärille. Loput Pohjois -Israelin israelilaiset sekoittuivat näiden uusien tulokkaiden kanssa. Sitten samarialaiset nousivat tästä.
Jeesuksen aikoihin Samarian ympärillä on erilaisia etnisiä ryhmiä. Alueella asuu myös juutalaisia, assyrialaisten jälkeläisiä, babylonialaisia ja kreikkalaisten valloittajien jälkeläisiä Aleksanteri Suuren (356 - 323 eaa.) Ajalta.
Samarialaiset uskonnollisena ryhmänä
Samarialaiset voidaan määritellä myös uskonnon perusteella. Samarialaiset ovat silloin ihmisiä, jotka palvovat Jumalaa, Jahvea (YHWH). Samarialaiset eroavat uskonnostaan juutalaisista, jotka palvovat myös Jahvea. Samarialaisille Gerizimin vuori on paikka kunnioittaa ja uhrata Jumalaa. Juutalaisille se on Jerusalemin temppelivuori, Siionin vuori.
Samarialaiset olettavat noudattavansa leeviläisen pappeuden todellista linjaa. Samarialaisille ja juutalaisille Moosekselle annetut viisi ensimmäistä Raamatun kirjaa ovat arvovaltaisia. Juutalaiset tunnustavat myös profeetat ja pyhät kirjoitukset arvovaltaisiksi. Samarialaiset hylkäävät kaksi jälkimmäistä. Uudessa testamentissa kirjoittaja viittaa usein samarialaisiin uskonnollisena ryhmänä.
Samarialaisia Raamatussa
Samarian kaupunki löytyy sekä Vanhasta että Uudesta testamentista. Uudessa testamentissa samarialaisista puhutaan uskonnollisen ykseyden merkityksessä. Vanhassa testamentissa on vain muutamia viitteitä samarialaisten alkuperästä.
Samarialaisia Vanhassa testamentissa
Perinteisen samarialaisen teologian mukaan erotus samarialaisen ja juutalaisen uskonnon välillä tapahtui, kun pappi Eeli muutti pyhäkkön uhraamaan Gerizimin vuorelta Sikemin lähelle Siiloon. Eli oli ylipappi tuomarien aikana (1.Samuelin kirja 1: 9-4: 18).
Samarialaiset väittävät, että Eeli perusti sitten palvonta- ja pappeuspaikan, jota Jumala ei halunnut. Samarialaiset olettavat, että he palvelevat Jumalaa todellisessa paikassa, nimittäin Gerizimin vuorella, ja heillä on todellinen pappeus (Meier, 2000).
2.Kuninkaiden kirjan 14. luvussa jakeesta 24 kuvataan, että Samariaa asuttavat ihmiset, jotka eivät alun perin kuulu juutalaiseen väestöön. Tämä koskee ihmisiä Babelista, Kutasta, Awwasta, Hamatista ja Sepharvaimista. Kun väestö vaivasi villien leijonien hyökkäyksiä, Assyrian hallitus lähetti israelilaisen papin Samariaan palauttamaan Jumalan palvonnan.
Kuitenkin, että yksi pappi on palauttanut palvonnan Samariassa, Droeve (1973) pitää sitä mahdottomana. Juutalaisen uskonnon rituaali- ja puhtausvaatimukset tekevät yhden ihmisen mahdottomaksi suorittaa sen oikein.
Assyrian kuningas lähetti ihmisiä Babylonista, Kutasta, Awwasta, Hamatista ja Sepharvaimista Samarian kaupunkeihin, missä hän määräsi heille asuinpaikan israelilaisten sijaan. Nämä ihmiset ottivat Samarian haltuunsa ja menivät sinne asumaan. Kun he asuivat siellä ensimmäistä kertaa, he eivät palvoneet Herraa. Siksi Herra päästi leijonat heidän päällensä, ja he repivät joitain heistä erilleen.
Assyrian kuninkaalle sanottiin: Ne kansat, jotka olet tuonut Samariaan asumaan kaupunkeihin, eivät ole tietoisia sen maan Jumalan asettamista säännöistä. Nyt hän on vapauttanut heistä leijonia, koska ihmiset eivät tunne tuon maan Jumalan sääntöjä, ja he ovat jo tappaneet osan heistä.
Sitten Assurin kuningas käski: Lähetä takaisin yksi papeista, jotka ovat vieneet sinut maahan, josta hän on kotoisin. Hänen täytyy mennä asumaan sinne ja opettaa ihmisille tuon maan Jumalan säännöt. Yksi karkotetuista pappeista palasi Samariaan ja asettui Beeteliin, missä hän opetti kansalle palvomaan Herraa.
Silti kaikki nämä kansat tekivät edelleen omia jumalapatsaitaan, jotka he asettivat uuteen kotiinsa temppeleihin, jotka samarialaiset olivat rakentaneet uhrikukkuloille. (2.Kuninkaiden kirja 14: 24--29)
Samarialaisia Uudessa testamentissa
Neljästä evankelista Marcus ei kirjoita lainkaan samarialaisista. Matteuksen evankeliumissa samarialaiset mainitaan kerran kahdentoista opetuslapsen lähetyksessä.
Nämä kaksitoista lähettivät Jeesuksen, ja hän antoi heille seuraavat ohjeet: Älä mene pakanoille ja älä käy samarialaisessa kaupungissa. Pikemminkin etsi Israelin kansan kadonneita lampaita. (Matteus 10: 5-6)
Tämä Jeesuksen lausunto sopii kuvaan, jonka Matteus antaa Jeesuksesta. Ylösnousemustaan ja kirkastustaan varten Jeesus keskittyy vain juutalaisiin. Vasta sitten muut kansat tulevat kuvaan, kuten lähetysjärjestys Matt. 26:19.
Johanneksen evankeliumissa Jeesus puhuu samarialaisen naisen kanssa kaivolla (Joh. 4: 4-42). Tässä keskustelussa tämän samarialaisen naisen uskonnollinen tausta korostuu. Hän huomauttaa Jeesukselle, että samarialaiset palvovat Jumalaa Gerizimin vuorella. Jeesus paljastaa itsensä hänelle avoimesti Messiaana. Tämän kohtaamisen seurauksena tämä nainen ja myös monet hänen kaupunginsa asukkaat uskovat Jeesukseen.
Samarialaisten ja juutalaisten suhde oli huono. Juutalaiset eivät ole tekemisissä samarialaisten kanssa (Joh. 4: 9). Samarialaisia pidettiin saastaisina. Jopa samarialaisen sylki on epäpuhdasta juutalaisen Mishna -kommentin mukaan: Samarialainen on kuin mies, joka on yhdynnässä kuukautiskierron naisen kanssa (vrt.Moos. 20:18) (Bouwman, 1985).
Samarialaisia Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa
Luukkaan kirjoituksissa, evankeliumissa ja Apostolien teoissa samarialaiset ovat yleisimpiä. Esimerkiksi tarina hyvästä samarialaisesta (Luukas 10: 25-37) ja kymmenestä spitaalisesta, joista vain samarialainen palaa kiitollisena Jeesuksen luo (Luukas 17: 11-19). Vertauksessahyvä samarialainen,laskeva sarja oli alun perin pappi-leeviläinen maallikko.
Se, että Jeesus puhuu evankeliumissa pappi-leeviläis-samarialaisesta ja että juuri samarialainen tekee hyvää, vetoaa hänen puolestaan ja siten myös samarialaisten väestöön.
Apostolien teot 8: 1–25 Luukas kuvaa tehtävää samarialaisten keskuudessa. Filippus on apostoli, joka tuo hyvän uutisen Jeesuksen evankeliumista samarialaisille. Myöhemmin Pietari ja Johannes menevät myös Samariaan. He rukoilivat samarialaisia kristittyjä, ja sitten he saivat myös Pyhän Hengen.
Raamatuntutkijoiden (Bouwman, Meier) mukaan samarialaisia kuvataan niin myönteisesti Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa, koska varhaiskristillisessä seurakunnassa oli konflikti, josta Luukas kirjoittaa. Jeesuksen myönteisten lausuntojen vuoksi samarialaisista Luukas yrittäisi edistää vastavuoroista hyväksyntää juutalaisten ja samarialaisten kristittyjen välillä.
Se, että Jeesus puhuu myönteisesti samarialaisista, ilmenee juutalaisilta saamastaan väitteestä. He ajattelivat, että Jeesus itse olisi samarialainen. He huusivat Jeesuksen puoleen: Sanoimmeko joskus väärin, että olet samarialainen ja että olet riivattu? En ole riivattu, sanoi Jeesus. Hän on hiljaa mahdollisuudesta olla samarialainen. (Johannes 8: 48-49).
Lähteet ja viitteet
- Doeve, JW (1973). Palestiinalainen juutalaisuus 500 eaa. Ja 70 jKr. Pakolaisesta Agrippaan. Utrecht.
- Meier, JP (2000). Historiallinen Jeesus ja historialliset samarialaiset: Mitä voidaan sanoa? Biblica 81, 202-232.
- Bouwman, G. (1985). Sanan tapa. Tien sana. Nuoren kirkon perustaminen. Baarn: Kymmenen on.
- Uusi Raamatun käännös
Sisällys
- Samarialaiset
- Samarialaiset tietyn alueen asukkaina
- Samarialaiset etnisenä ryhmänä
- Samarialaiset uskonnollisena ryhmänä
- Samarialaisia Raamatussa
- Samarialaisia Vanhassa testamentissa
- Samarialaisia Uudessa testamentissa
- Samarialaisia Luukkaan evankeliumissa ja Apostolien teoissa
- Lähteet ja viitteet